Parikkala on Etelä-Karjalan maaseutukunta, jossa järvet, kosteikot, viljelysmaat ja rajan muuttunut historia muodostavat omaleimaisen maiseman. Se tunnetaan kahdesta hyvin erilaisesta käyntikohteesta: Veijo Rönkkösen vuosikymmenten työn tuloksena syntyneestä patsaspuistosta ja Siikalahden keväisistä lintumuutoista. Niiden väliin mahtuu kyliä, paikallisia kirkkoja, metsäpolkuja ja laaja Simpelejärvi. Kun kävijä katsoo valtatie 6:n varren nähtävyyksiä kauemmas, esiin tulee elävä maatalouskunta ja kerroksellinen karjalainen historia.
Kylien, maatilojen ja järvien kunta
Tilastokeskuksen mukaan Parikkalassa asui 4 235 ihmistä 31. joulukuuta 2025. Kyse on laajasta maaseutukunnasta, ei yhdestä taajamasta. Kunnan tietosivut esittelevät Simpelejärven, Karjalan Pyhäjärven, pienempiä järviä ja kosteita lahtia. Nykyiseen kuntaan kuuluvat myös entiset Saari ja Uukuniemi, jotka yhdistyivät Parikkalaan 1. tammikuuta 2005. Kuntaliitoksen vuoksi alueella on kolme luterilaista kirkkoa ja useampi kyläkeskus.
Maatalous on edelleen näkyvä osa paikallista elinkeinorakennetta. Kunnan yrityssivun mukaan yrityksiä on yli 400, joista noin 200 toimii maatalouden parissa. Elintarviketuotanto, kauppa ja paikalliset palvelut kulkevat matkailun rinnalla. Simpelejärvi tarjoaa mahdollisuuksia kalastukseen ja veneilyyn, ja matkailijoille on majoitusta, kahviloita, ravintoloita ja ulkoilupalveluja. Särkisalmessa risteävät valtatiet 6 ja 14; lisäksi Parikkalassa on rautatieasema, joka yhdistää hajanaista maaseutua kaupunkeihin ja matkaajiin.
Rajaseudun historiaa lähteiden valossa
Arkeologiset jäljet osoittavat asutusta viime jääkauden väistymisen jälkeen. Kunnan historia esittelee esihistoriallisia asuinpaikkoja, pyyntikuoppia ja työkaluja. Myöhempinä vuosisatoina sijainti idän ja lännen rajamailla toi alueelle useita vallanvaihdoksia. Parikkala kuului Novgorodin kauppavaltion vaikutuspiiriin, kunnes Stolbovan rauha siirsi sen Ruotsille vuonna 1617. Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 siirsi rajan uudelleen ja alueen Venäjän vallan alle. 1800-luvulla se palasi Viipurin läänin mukana autonomiseen Suomeen. Talvisodassa Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen alueita luovutettiin Neuvostoliitolle.
Nämä ovat dokumentoituja hallinnollisia muutoksia, eivät katkeamaton tarina yhdestä muinaisesta perustamisesta. Nykyinen kunta muotoutui vuoden 2005 kuntaliitoksessa. Menneisyys näkyy kylissä, hautausmailla ja kirkoissa: jokaisella entisellä kunnalla oli oma kirkkonsa. Paikalliset opastukset nostavat esiin myös vanhoja kouluja, meijereitä, markkinapaikkoja ja muistomerkkejä, joiden kautta maaseudun historia muuttuu konkreettiseksi.
Veijo Rönkkösen patsaspuutarha
Koitsanlahdessa valtatien 6 varrella, noin kahdeksan kilometrin päässä kuntakeskuksesta, sijaitsee Parikkalan Patsaspuisto, Veijo Rönkkösen elämäntyö. Hän rakensi yli viiden vuosikymmenen aikana puutarhaan yli 500 betonista hahmoa ja rehevän kasvillisuuden. Suurin osa veistoksista esittää ihmisiä erilaisissa ryhmissä ja asennoissa; yksi puiston tunnetuista osista muodostuu lukuisista joogaliikkeistä. Kyse ei ole tavanomaisesta sisägalleriasta vaan ulkotaideteoksesta, jossa kasvit, polut ja veistokset ovat osa samaa kokonaisuutta.
Puisto on avoinna ympäri vuoden, mutta alueella ei ole valaistusta. Päiväsaikaan yksityiskohdat erottuvat paremmin ja poluilla on turvallisempi liikkua. Lähellä on pysäköintialue, mutta puiston omat käyntitiedot kertovat, ettei Parikkalan asemalta Koitsanlahteen kulje paikallisliikennettä. Junalla saapuvan kannattaa järjestää taksi tai muu kyyti ennakkoon. Valtatien läheisyys tekee puistosta helpon pysähdyksen automatkalla, mutta sen kiertämiseen kannattaa varata enemmän kuin valokuvaustauko.
Siikalahti tarjoaa linturetken eri vuodenaikoina
Siikalahti on Simpelejärven itäosan umpeenkasvava lahti ja yksi Suomen arvokkaimmista sisämaan lintukosteikoista. Siellä pesii lintuja ja levähtää muuttajia; ruovikot, rantaniityt ja pellot muodostavat ympäristön, jonka luonne muuttuu vuodenajan mukaan. Kevätmuutto on lintuharrastajien kohokohta, kun taas kesällä voi tarkkailla pesimälinnustoa ja yölaulajia. Havainnot riippuvat säästä ja ajoituksesta, joten mitään tiettyä lajia tai lintumäärää ei voi luvata.
Noin 900 metrin luontopolku johtaa pysäköintialueelta Ripekesaaren lintutornille. Reitillä on kovapohjaisia osuuksia ja pitkospuita. Luontotuvalle ja sen lähellä olevalle katselupaikalle voi päästä pyörätuolilla tai lastenrattailla avustajan kanssa, ja pihan keittokatos on esteetön. Reittiä ei huolleta talvella, joten sen tila on tarkistettava etukäteen. Siikalahdelta on kuntakeskukseen noin kolme kilometriä, ja sieltä löytyvät kahvilat, ravintolat sekä muut palvelut.
Luontoon voi lähteä monesta suunnasta
Parikkalan virallinen matkailusivusto kertoo kunnassa olevan noin 80 kilometriä retkeilyreittejä ja luontopolkuja. Harjujen reitistö yhdistää kuntakeskuksen järvimaisemiin ja Sikoharjun luonnonsuojelualueeseen. Rantareitti tarjoaa lyhyemmän kävelyn veden äärellä. Muualla kunnassa lintutornit avautuvat Pienen Rautjärven lahdille, ja metsäpolut, uimarannat sekä marjastusmaat täydentävät vaihtoehtoja. Kunnossapito vaihtelee vuodenajan ja kohteen mukaan; useisiin maaseutukohteisiin on helpointa mennä autolla.
Pidemmälle päiväretkelle voi suunnata Hiitolanjokeen, mutta sen vapautetut kosket sijaitsevat naapurikunnassa Rautjärvellä, eivät Parikkalassa. Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalarakenteita purettiin vaiheittain vuosina 2021–2023. Työllä palautettiin kalojen kulkuyhteyttä ja luonnonmukaisempia koskiosuuksia. Tämä on oma retkensä, jota varten kannattaa tarkistaa Rautjärven käyntitiedot. Muita autoreittejä vie Punkaharjun harjulle ja Lusto Suomen Metsämuseoon sekä Imatran ja Savonlinnan suuntaan.
Ruokaa, majoitusta ja arjen palveluja
Parikkalan matkailuhakemistossa on hotelleja, maaseutumajoitusta, kahviloita ja ravintoloita sekä keskustan ja Särkisalmen päivittäisiä palveluja. Paikallinen ruoka liittyy maatiloihin ja järveen: matkailusivusto nostaa esiin karjalanpiirakat, karjalanpaistin, muikut ja muut järvikalat, marjat sekä pientuottajien tuotteet. Ruokalistat ja aukioloajat vaihtelevat, joten ne kannattaa varmistaa suoraan. Yöpyminen antaa aikaa vierailla Siikalahdella aamun tai illan rauhallisina tunteina ja jatkaa keskustaajaman ulkopuolisiin kyliin.
Saapuminen lähikaupungeista
Valtatie 6 kulkee Parikkalan kautta Helsingin ja Joensuun välillä, ja valtatie 14 johtaa Savonlinnaan. Parikkalaan pääsee suorilla junilla Helsingistä, Joensuusta ja Savonlinnasta; ajantasaiset aikataulut on tarkistettava liikennöitsijältä. Matkailusivusto ilmoittaa maanteitse etäisyyksiksi noin 70 kilometriä Imatralta, 60 Savonlinnasta ja 100 Lappeenrannasta. Lähimmät lentoasemat ovat Savonlinnassa ja Lappeenrannassa. Parikkalan rautatieasemalla ei ole VR:n palvelupistettä eikä lippuautomaattia, joten lippu kannattaa ostaa ennakkoon.
Joukkoliikenteellä pääsee kuntakeskukseen, mutta patsaspuisto ja monet maaseudun reitit vaativat paikallisen kyydin. Ilman autoa matkustavan on hyvä järjestää taksi tai opastettu retki etukäteen, etenkin Koitsanlahteen. Parikkala toimii parhaiten kiireettömänä pysähdyksenä: yhdistä patsaspuisto järvenrantakävelyyn, varaa eri aamu linturetkelle ja jätä aikaa kylien välisille teille.