Imatra avautuu kahden veden välissä. Vuoksi halkoo kaupunkia ja sen teollista historiaa, kun taas lännessä Saimaa tuo maisemaan rantoja, venesatamia ja metsäisiä retkipolkuja. Näiden maailmojen välissä Imatrankosken rotko ja sen yläpuolelle rakennettu linna-hotelli ovat kaupungin tunnetuimmat näkymät. Imatran luonteen huomaa parhaiten liikkumalla niiden välillä: kosken äärellä kävely, museovierailu keskustassa ja rauhallinen hetki Saimaan rannalla kertovat, miten matkailu, teollisuus ja ulkoilu ovat kasvaneet rinnakkain.
Tilastokeskuksen mukaan Imatran kunnassa oli 24 345 asukasta 31. joulukuuta 2025. Luku koskee koko kuntaa eikä vain Imatrankosken ympäristöä. Imatrasta tuli kauppala vuonna 1948 ja kaupunki vuonna 1971; kunta muodostettiin Ruokolahden, Jääsken ja Joutsenon alueista. Kaupunkirakenne kasvoi kolmen vanhan keskuksen ympärille: Imatrankosken, Tainionkosken ja Vuoksenniskan. Siksi Imatralla ei ole yhtä ainoaa keskustaa, joka kokoaisi kaikki palvelut ja historialliset rakennukset. Eri kaupunginosat kertovat teollistumisesta ja matkailusta omilla tavoillaan.
Imatrankoski veti matkailijoita puoleensa jo kauan ennen nykyisen kaupungin syntyä. Vierailijoita saapui ihailemaan koskea 1700-luvulta alkaen, ja 1800-luvun rautatieyhteys kasvatti kohteen tunnettuutta. Vuonna 1842 keisari Nikolai I määräsi kosken rannat suojeltaviksi Kruununpuistona, jota pidetään Suomen ensimmäisenä luonnonsuojelualueena. Puiston kalliorinteet, vanhat puut, matkailijoiden kallioon kaivertamat nimet ja veden kuluttamat hiidenkirnut tekevät siitä sekä geologisen nähtävyyden että suomalaisen luontomatkailun historian paikan. Opastetulla kävelyllä nämä kerrostumat avautuvat paremmin ja tarinat voidaan erottaa todennetuista tapahtumista.
Imatran tunnetuin rakennus on Imatran Valtionhotelli, vuonna 1903 valmistunut kivinen jugendhotelli kosken yläpuolella. Paikalla oli sitä ennen puisia majataloja ja hotelleja, jotka tuhoutuivat tulipaloissa. Nykyinen rakennus suunniteltiin niin, että koskimaisema kuuluu vieraan kokemukseen; sen tornit erottuvat yhä sillalta ja puistoista. Hotelli toimii edelleen ja tarjoaa majoitusta, ravintolapalveluja ja kylpylätiloja. Koskipuisto ja Kruununpuisto muodostavat ympärille vihreän vyöhykkeen. Kosken ylittävä silta sekä puiston rantareitit ovat hyviä paikkoja maiseman katseluun.
Maiseman kannalta olennainen nykyaikainen tieto on, että kosken virtaamaa säädellään vesivoimalaitoksen padolla. Kuohunta ei siis jatku ympäri vuoden entisen luonnollisen kosken voimalla. Imatrankosken voimalaitos valmistui vuonna 1929, ja se muutti sekä jokimaisemaa että Imatran taloutta. Kaupunki järjestää yhdessä matkailutoimijoiden kanssa koskinäytöksiä ja vedenjuoksutuksia valittuina päivinä. Aikataulu vaihtelee sesongin mukaan, ja silta voidaan sulkea näytöksen ajaksi. Tarkista ohjelma ennen matkaa. Kaupungin tapahtumakalenterista löytyvät myös Imatranajo ja muut ajankohtaiset kulttuuri- ja urheilutapahtumat; veden vapautumista ei pidä olettaa päivittäiseksi nähtävyydeksi.
Kulttuuripalvelut sijaitsevat useassa kaupunginosassa. Kulttuuritalo Virrassa toimivat pääkirjasto, Imatran taidemuseo ja kaupunginmuseo. Näyttelyt ja kokoelmat auttavat ymmärtämään Vuoksen alueen historiaa, nopeaa teollista kasvua ja Imatran kolmen keskuksen kehitystä. Ajantasaiset näyttelyt ja aukioloajat kannattaa tarkistaa ennen vierailua. Vuoksenniskassa sijaitsee lisäksi Alvar Aallon suunnittelema Kolmen Ristin kirkko, joka valmistui vuonna 1958. Sen tila voidaan jakaa kolmeen osaan; rakennus tarjoaa hyvin erilaisen näkökulman kaupungin arkkitehtuuriin kuin kosken jugendhotelli.
Teollisuus on Imatralle yhtä todellinen kuin koski. Kaupungin yleiskaavan aineisto nimeää merkittäviksi tuotantopaikoiksi Stora Enson Kaukopään ja Tainionkosken sellu- ja kartonkitehtaat, Ovakon erikoisterästehtaan sekä teollisuuskaasujen tuotantoa. Valmistavan teollisuuden rinnalla työllistävät kauppa, julkiset palvelut sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Tehtaat ovat toimivia tuotantoalueita, eivät tavallisia nähtävyyksiä, eikä niille voi mennä ilman lupaa. Niiden sijainti Vuoksen ja rautatien tuntumassa auttaa ymmärtämään, miksi siltoja, voimalaitoksia ja tuotantorakennuksia on maisemassa puistojen ja matkailukohteiden rinnalla.
Saimaa ja Ukonniemi sopivat rauhallisempaan ulkoilupäivään. Alueella on rantoja, vierasvenesatama, majoitusta, kylpylöitä ja urheilupaikkoja. Kävely- ja pyöräilyreitit jatkuvat Lammassaareen, jonka luontopolulla kuljetaan metsän ja rannan kautta levähdys- ja tulipaikoille. Vuoksen varrella voi kalastaa ja kävellä; joki pysyy osin avoimena myös talvella. Saimaan vesillä paikalliset yrittäjät tarjoavat sesongin mukaan risteilyjä ja saunalauttaelämyksiä. Sää, varaukset ja kausi vaikuttavat saatavuuteen, joten tarkista ajantasaiset palvelut matkailusivustolta. Imatra toimii hyvin tukikohtana, jos haluaa yhdistää lyhyitä luontoretkiä, uimista, kylpyläaikaa ja kulttuuria.
Junalla saapuvan pääteasema on Imatran rautatieasema osoitteessa Koskikatu 1. VR ilmoittaa asemalla olevan lippuautomaatin, WC:n ja esteettömän kulun matalalattiajunaan; aikatauluissa on yhteyksiä Helsingin ja Joensuun suuntiin. Asema ei sijaitse aivan Imatrankoskella, joten jatkoyhteys kannattaa suunnitella. Jouko-seudun paikallislinjat yhdistävät Vuoksenniskan, Imatrankosken, keskusaseman ja kylpyläalueen; seutulinjat 100 ja 101 kulkevat Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran välillä. Reittioppaasta voi hakea juuri omalle päivälle sopivan yhteyden. Kaupungin mukaan Lappeenranta on noin 37 kilometrin päässä, Helsinki noin 256 kilometriä ja Ruokolahti noin 15 kilometriä. Etäisyydet ovat suuntaa-antavia, eivät matka-aikatakuita. Ensimmäiseen päivään sopivat koski, hotelli ja Kruununpuisto; toisena voi tutustua Kulttuuritalo Virtaan sekä Saimaaseen tai Lammassaareen. Varmista junien ja bussien aikataulut, museoiden aukiolo, koskinäytökset ja kausipalvelut ennen lähtöä.