Perämeren rannalla sijaitseva Raahe avautuu parhaiten kävellen: puutalokorttelit, museoranta ja Pekkatori ovat lähellä toisiaan, mutta horisontissa näkyvät myös satama ja terästehtaan teollinen mittakaava. Kaupunki ei ole pelkkä historiallinen kulissi. Kahvilat, kirjasto, kulttuuritilat, majoituspalvelut ja arjen joukkoliikenne kuuluvat samaan maisemaan kuin vanhat kauppiastalot. Raahelainen tuuli on paikallinen puheenaihe, jonka kerrotaan käyvän vastaan silloinkin, kun kulkija luulee myötätuulen olevan puolellaan.
Asukasluvussa on tärkeää huomata, mitä aluetta luku koskee. Raahen kaupungin vuoden 2026 talousarvion mukaan kunnassa asui 23 466 ihmistä lokakuun 2025 lopussa. Se oli 105 asukasta vähemmän kuin vuoden 2024 päättyessä. Luku koskee koko Raahen kuntaa, ei vain keskustan taajamaa: nykyiseen kaupunkiin kuuluvat myös entiset Saloisten, Pattijoen ja Vihannin kunnat. Talousarvio selittää väestön vähenemistä kuntien välisellä muuttotappiolla ja luonnollisen väestönkehityksen miinuksella. Kaupungin pinta-ala on noin 1 890 neliökilometriä, joten hallinnollinen alue on paljon keskustaa laajempi.
Raahe perustettiin vuonna 1649. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe halusi seudun tuotteille kauppasataman. Ensin suunniteltiin Saloa, jossa oli jo keskiaikainen markkinapaikka, mutta satamapaikan vesi osoittautui liian matalaksi. Sopiva niemi löytyi läheltä. Uusi kaupunki sai aluksi nimekseen Salo ja vuonna 1652 nimeksi tuli Brahestad. Kaupungin historiakuvauksen mukaan Claes Claesson laati kuuden korttelin säännöllisen renessanssiruudukon; tori ja raatihuone sijoitettiin lähelle rantaa. Kauppapurjehdus ja laivanrakennus muodostuivat elinkeinojen perustaksi. Tapulikaupunkioikeudet vuonna 1791 avasivat suoran kaupan esimerkiksi Alankomaihin, Ranskaan, Englantiin ja Välimerelle. Tervaa ja pikeä vietiin, suolaa tuotiin.
Nykyinen puukaupunki kertoo sekä tuhosta että jälleenrakennuksesta. Vuoden 1810 palossa raatihuone ja noin kolme neljäsosaa kaupungista tuhoutui; kirkko ja Katinhännän köyhempi asuinalue säästyivät. Gustaf Odenwallin vuoden 1811 jälleenrakennuskaava tuotti empiretyylisen kaupunkikuvan, jonka korttelit ovat edelleen luettavissa. Krimin sodan aikana vuonna 1854 brittiläinen laivasto-osasto poltti laivaveistämön, tervahovin ja pikiruukin. Kauppamerenkulku elpyi: museolähteiden mukaan Raahe oli 1860- ja 1870-luvuilla noin vuosikymmenen Suomen suurin laivanvarustajakaupunki. Rautatie saapui 1899, ja puulaivojen rakentaminen menetti asemaansa. Rautaruukin terästehdas perustettiin vuonna 1961, jolloin kaupungin teollinen vaihe alkoi.
Wanha Raahe on luonteva aloitus kävelylle. Pekkatoria ympäröi seitsemän puista asuintonttia, jotka muodostavat poikkeuksellisen yhtenäisen kokonaisuuden Odenwallin kaavan mukaisesti. Keskellä seisoo Pietari Brahen patsas, jonka Walter Runeberg veisti ja joka pystytettiin vuonna 1888. Torin ympäristössä asuivat aikanaan kaupungin merkittävät porvarit, kauppiaat ja laivanvarustajat. Nykyään Langin Kauppahuone tarjoaa samassa historiallisessa ympäristössä kahvilan, ravintolan, puodin ja majoitusta. Lähistöllä toimii Praati, jossa matkailija saa neuvontaa ja paikallisia karttoja. Rantakatua jatkamalla pääsee Pakkahuoneen museoon. Vuonna 1848 valmistunut entinen tulli- ja pakkahuone on lähes alkuperäisessä asussaan, ja sen näyttelyissä näkyvät purjelaivakauden pienoismallit, navigointivälineet, kaukomaiden esineet ja 1600-luvun kirkosta säilyneet puuveistokset.
Raahen museo koostuu seitsemästä kohteesta, joten vierailuun kannattaa valita oma painotus. Pakkahuoneen läheinen Soveliuksen talo on rakennettu 1780-luvulla ja esittelee 1800-luvun laivanvarustajan kotia. Noin kilometrin päässä sijaitseva Kruununmakasiini valmistui vuonna 1852. Sen näyttelyt kulkevat esihistoriasta nykypäivään ja esillä on myös Wanha Herra, maailman vanhimpana säilynyt sukelluspuku. Raahen museo ajoittaa vasikannahkaisen puvun 1700-luvulle; merikapteeni Johan Leufstadius lahjoitti sen museolle 1860-luvulla. Puuvun tarkkaa alkuperää ei ole pystytty selvittämään. Se on ainutlaatuinen todiste varhaisesta sukellustekniikasta, mutta tekijästä tai omistajasta ei pidä esittää varmoina sellaisia tietoja, joita lähteet eivät vahvista. Kruununmakasiinin aukiolo vaihtelee vuodenaikojen mukaan, joten tarkista museoiden ajantasaiset ajat ennen matkaa.
Raahen Pyhän Kolminaisuuden kirkko kohoaa puutalojen ylle punagraniittisena maamerkkinä. Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1912 vanhan puukirkon paikalle; vuoden 1653 kirkko tuhoutui palossa vuonna 1908. Suuri osa graniitista louhittiin kaupungin edustan saarista. Kirkon 56-metrinen torni erottui myös merenkulkijoille. Lahden vastakkaisella rannalla Pikkulahden uimaranta on kaupungin vilkkain yleinen ranta, jonka pukutilat ja wc:t ovat käytettävissä kesäkaudella. Tapahtumatalo Raahe tuo keskustaan esityksiä, näyttelyitä ja elokuvateatteri Huvimyllyn; kaupungin tapahtumakalenterista näkee matkan ajankohtaiset ohjelmat.
Raahen saaristo kuuluu paikalliseen kesään ja merelliseen historiaan. Maankohoaminen muovaa yhä Perämeren matalia rantoja ja saaria. Purjehdusväylien vanhat puurakenteiset merimerkit tunnetaan nimellä pooki. Visit Raahe esitteli kesälle 2026 varauslähtöisiä saaristoristeilyjä ja kuljetuksia Iso-Kraaseliin, Kallaan ja Taskuun; palvelu oli sesonkiluonteinen, ryhmäkooltaan rajattu ja aikatauluiltaan muuttuva. Ajantasainen saaristokuljetusten sivu kannattaa tarkistaa ennen suunnitelmien tekemistä. Saaristoon voi tutustua myös meloen, suppaillen tai omalla veneellä, jos olosuhteet ja palvelut sopivat. Jo Museonrannan venepaikkojen ja vanhojen puutalokortteleiden yhdistelmä näyttää, miten lähekkäin kaupunki ja meri ovat.
Raahe tunnetaan nykyään erityisesti teräs- ja metalliteollisuudesta. SSAB:n tehdas sijaitsee noin viisi kilometriä keskustasta lounaaseen. Noin 500 hehtaarin alueella on oma satama, ja tehdas työllistää yhtiön mukaan noin 2 500 työntekijää sekä satoja urakoitsijoiden ja kumppanien edustajia. Tuotanto painottuu kuumavalssattuihin levyihin ja keloihin. Tehdasalueelle ei voi mennä ilman vierailulupaa. Tammikuussa 2026 SSAB kertoi suunnitelmasta korvata masuunit sähkövalokaari-teknologialla ja vähentää valtaosa tehtaan fossiilisista hiilidioksidipäästöistä. Yhtiön mukaan toteutuksen aikataulu riippuu raaka-aineista, rahoituksesta ja markkinatilanteesta, joten kyse on tulevaisuuden suunnitelmasta eikä valmiista muutoksesta. Myös maa- ja metsätalous ovat tärkeitä laajassa kunnassa.
Matkailijan palvelut ovat keskustassa melko lähellä toisiaan. Visit Raahe tarjoaa maksutonta neuvontaa; vuoden 2026 kesäpiste toimi Praatissa, ja muina kuukausina palvelua sai sähköisesti ja puhelimitse. Kaupungissa kulkevat paikallisbussit sekä Raahe-kyyti, jonka kysyntäohjattu palvelu voi kuljettaa pysäkiltä pysäkille tai ovelta ovelle. Tarkista tilausohjeet ja liikennöintipäivät etukäteen. Matkustajajuna ei saavu Raahen keskustaan: asema on Vihannissa noin 36–37 kilometrin päässä, ja sieltä kulkee linja-autoyhteyksiä Raaheen viikon jokaisena päivänä. VR:n mukaan Vihannin asemalla ei ole lipunmyyntiä, WC:tä eikä esteetöntä laiturille kulkua, joten vaihto kannattaa suunnitella huolellisesti. Oulun lentoasemalle on noin 70–75 kilometriä; Visit Raahe arvioi automatkaksi Oulusta noin tunnin, Kokkolasta puolitoista tuntia ja Kajaanista kaksi tuntia. Tarkista reitti, aikataulut, museoiden aukiolo ja saaristokuljetukset matkapäivälle. Ensimmäiseen päivään sopivat Wanha Raahe, museot ja ranta; toisena päivänä voi keskittyä saariin tai tapahtumiin.