Orimattilaa kannattaa lähestyä jokilaakson ja kyläverkoston kautta, ei vain yhtenä keskustana. Porvoonjoki halkoo Päijät-Hämeessä sijaitsevaa maaseutukaupunkia pohjoisesta etelään savipeltojen, metsäisten harjanteiden ja kallioisten alueiden välissä. Kaupunkiin kuuluu noin 30 kylää; entinen Artjärven kunta liitettiin Orimattilaan vuonna 2011. Tilastokeskuksen mukaan koko kunnan alueella asui 15 575 ihmistä 31. joulukuuta 2025. Vierailija voi viettää päivän keskustassa tai lähteä kauemmas, jolloin siirtymiin ja aikatauluihin on varattava aikaa.
Joki kulkureittinä, kylät asutuksen perustana
Kaupungin historiatiedon mukaan vakinainen asutus vakiintui 1300- ja 1400-luvuilla, ja ensimmäiset tunnetut kylät mainitaan vuoden 1539 maakirjassa. Virenojan Myllykoskella vuonna 2002 tehdyt kaivaukset toivat esiin merkkejä paljon vanhemmasta ihmistoiminnasta Porvoonjoen yläjuoksulla; Mallusjoelta on löydetty kivikautisia esineitä. Löydöt kertovat jokimaiseman pitkästä käytöstä, mutta eivät todista yhtäjaksoisesti asutusta kaupunkia tai roomalaista perustamisvaihetta.
Porvoonjoki yhdisti sisämaan kyliä Suomenlahden rannikkoon. Sen sivuhaarat ulottuivat monille asuinpaikoille, ja jokea pitkin kulkivat ihmiset, tavarat ja kauppiaat. Orimattilan seurakunta muodostettiin virallisesti vuonna 1636. Nykyinen harmaagraniittinen ristikirkko valmistui 1866 puistomaisen hautausmaan keskelle. Kaupungin historia kertoo paikallisten louhineen rakennuskivet, polttaneen tiilet ja osallistuneen työhön. Yksi kirkon neljästä kellosta evakuoitiin sodan jälkeen Kirvun kirkosta Orimattilaan, kun karjalaista väestöä siirrettiin uudelle asuinseudulle. Kirkko yhdistää siksi paikallisen rakentamisen ja Suomen lähihistorian väestönsiirrot.
Nimen varhaisin kirjallinen muoto tunnetaan, mutta sen taustaa ei pidä muuttaa varmaksi tarinaksi. Vuoden 1573 tuomiokirjassa esiintyy nimi ”Orhimattila”, jonka kaupunki yhdistää tulkinnassaan talon nimeen ja hevosen merkitykseen Heikki Matinpojan taloudessa. Orimattilan vaakunassa hevonen ja viikate viittaavatkin kahteen pitkään paikallisteemaan: hevostalouteen ja viljelyyn. Orimattilasta tuli itsenäinen kunta vuoden 1865 kunnallishallintouudistuksessa, ja kaupunkioikeudet se sai 1992.
Maatalous, tekstiilitehdas ja elinkeinojen muutos
Maatalous näkyy yhä nykyisessä maisemassa. Kaupungin vuoden 2024 tilastossa Orimattilassa oli 374 aktiivimaatilaa ja viljelyksessä noin 26 267 hehtaaria peltoa. Historiatieto seuraa maatalouden kehitystä viljanviljelystä maitotalouteen. Nykyisessä kyläverkostossa toimii maatilapuoteja, lähiruokayrityksiä, kahviloita, majoittajia ja käsityöläisiä. Hevoskasvatuksella ja valmennuksella on pitkä paikallinen tausta: ravirata rakennettiin 1950-luvulla ja sen tuntumaan kehittyi hevosvalmennuskeskus 1970-luvulta alkaen.
Teollisuus muutti keskustan rytmiä. Värjärin kisälli K. H. Attila aloitti vuonna 1875 kankaiden värjäämisen pienessä joenvarsityöpajassa. Työstä kasvoi Orimattilan Villatehdas, joka työllisti 1950-luvun huippuvuosinaan noin 600 paikkakuntalaista. Tehdas suljettiin 1970 yrityksen konkurssin jälkeen, mutta rakennus jäi osaksi keskustan arkea: entisessä tehtaassa toimii nyt liiketiloja ja toimintapaikkoja Kehräämö-nimellä. Rakennuksen uusi käyttö havainnollistaa siirtymää maatalouspitäjästä paikkaan, jossa palvelut ja teollisuus elävät maaseudun rinnalla.
Heinämaalla käsityöstä kasvoi oma kulttuuriperinteensä. Kaupungin mukaan paikallisen nypläyksen alkuperää ei tunneta, mutta pitsiä on valmistettu siellä ainakin 1700-luvulta lähtien. Heinämaalaiset kutsuvat työtä ”kuromiseksi”. Pitsitupa esittelee perinnettä näyttelyin, työnäytöksin ja kurssein. Vierailuaikataulu kannattaa sopia ennakkoon, koska avoinnaolo ja ohjelma vaihtelevat.
Taide ja arkinen historia keskustassa
Orimattilan taidemuseo on kokoluokaltaan yllättävän vahva syy pysähtyä. Vuonna 1978 perustetun museon ytimen muodostaa Ilmari ja Toini Wall-Hakalan taidesäätiön kokoelma, jossa on suomalaista taidetta 1800-luvulta 1960-luvulle sekä vaihtuvia nykytaidenäyttelyitä. Esillä on muun muassa Helene Schjerfbeckin, Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan ja Tove Janssonin teoksia sekä laaja kuvanveistäjä Pentti Papinahon tuotanto. Museo kertoo myös Orimattilassa syntyneistä Erkko-veljeksistä: runoilija J. H. Erkkosesta, sanomalehtimies Eero Erkkosesta ja runoilija Rudolf Elias Erkkosesta. Tarkista ajankohtaiset näyttelyt ja aukioloajat ennen matkaa.
Kaupungin ylläpitämä kotiseutumuseo tuo 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maatilan arkea esiin yhdeksässä rakennuksessa. Savutupa, vanha mylly, sepän paja ja kivenhakkaajan mökki esittelevät työtä ja arkisia tiloja ilman kartanoromantiikkaa. Museo on kausiluonteinen. Lähistöllä Tönnönkosken vanhaan myllymiljööseen liittyy vuonna 1911 valmistunut betonikaarisilta, joka on Suomen vanhimpia laatuaan, sekä jo 1700-luvulla käytössä ollut tielinjaus. Virenojan Myllykulman koski ja Myllykoski puolestaan yhdistävät jokimaiseman kaupungin kuvaamiin asutuksen varhaisiin jälkiin.
Kylät, tähtitaivas ja ulkoilupysähdykset
Kunnan itälaidalla sijaitsevalla Artjärvellä on oma kyläidentiteetti, vuonna 1840 valmistunut ristikirkko ja Ursan ylläpitämä Tähtikallion havaintokeskus. Tähtikalliolla voi tutustua tähtitaivaaseen, mutta vierailu sovitaan ennakkoon tai ajoitetaan yleisötapahtumaan; kyse ei ole ilman varausta avoimesta kohteesta. Muualla maaseudulla on kirkkoja, metsäpolkuja, järvenrantoja ja toimivia maatiloja. Moniin kohteisiin pääsee kätevimmin autolla tai kaupungin palveluliikenteellä, sillä kaikki eivät ole kävelymatkan päässä keskustasta.
Kaupungin vierailutiedoissa on myös kotieläinpuisto, jossa on lasten leikkitoimintaa. Keskustan lyhyellä kierroksella voi yhdistää taidemuseon, historiallisen kirkon, kotiseutumuseon ja Kehräämön. Rauhallisempaa päivää varten kannattaa seurata Porvoonjokilaaksoa, pysähtyä kosken tai sillan luona ja varata aikaa kylille. Pienet museot, Pitsitupa ja havaintokeskus toimivat osin kausittain tai ennakkosopimuksella, joten ajantasaiset käyntiohjeet on tarkistettava.
Saapuminen ja liikkuminen
Orimattilan keskustassa ei ole matkustajajuna-asemaa. Kaupungin ohjeiden mukaan junaan pääsee Hennasta, josta Z-lähijuna kulkee Lahden ja Helsingin suuntiin, tai Lahden asemalta, josta on myös kaukoliikenteen yhteyksiä. LSL:n bussit yhdistävät Orimattilan Lahteen ja Hennaan. Kaupungissa toimii lisäksi kaikille avoin palveluliikenne: kiinteät reitit palvelevat keskustassa esimerkiksi kauppojen, terveyskeskuksen ja uimahallin yhteyksiä, ja ennalta tilattavat kutsukyydit kulkevat kylille valittuina päivinä. Tämä tarjoaa mahdollisuuden tulla ilman autoa, mutta kyydit on suunniteltava etukäteen; osa on varattava jo edellisenä päivänä, ja paluuvuoroja voi olla rajallisesti. Tarkista junat, bussit, varaukset ja vierailukohteiden aukiolo juuri matkustuspäivälle.